maanantai 2. helmikuuta 2015

Tehtävä, joka on suurempi kuin pelkoni


Pelko yrittää nostaa päätään ja annan sille hetken huomiota. Sydän hakkaa ja mieli rupeaa epäilemään. Onko minusta tähän? Uskallanko? Riitänkö tällaisena? Osaanko? Entä jos epäonnistun? En yritä työntää näitä ajatuksia syrjään. Annan pelkojeni olla ja kuuntelen. Tunnistan tapahtumia joista pelot ovat saaneet alkunsa. Hyväksyn ne, koska ne ovat joskus olleet minulle täyttä totta. Minun ei tarvitse peitellä niitä. Kokemukseni ovat muokanneet minusta ihmisen, joka minun juuri tässä hetkessä kuuluukin olla. Kokemukseni ovat tuoneet minut juuri tähän hetkeen ja valmistelleet minua käsillä olevaan tehtävään.

Pelkoni nostivat päätään, kun oli aika tehdä asioita, jotka veivät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Pelkoni nousivat pintaan, kun oli aika luoda ensimmäiset kontaktit yritysmaailmaan. Lähdin kuitenkin liikkeelle ja ensimmäiset viestit on lähetetty ja ensimmäiset puhelut on soitettu.

Voin tunnustaa olevani itsestäni ylpeä. En pelkästään siksi, että olen saanut ensimmäiset kontaktit luotua, vaan siksi, että olen nähnyt Kapuan tielläni ja olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen. Olen ollut valmis ottamaan vastaan kaikki ne haasteet, jotka tämä vuosi tuo tullessaan. Olen valmis tutustumaan itseeni – pelkoihini ja vahvuuksiini – minuun. Olen valmis myös ottamaan fyysisen haasteen vastaan, joka ei ole aikaisemmin tuntunut itselleni luontaiselta. Käsissäni on jälleen kerran tehtävä, joka saa minut poistumaan tutulta ja turvalliselta polultani. Tehtävä, joka on suurempi ja tärkeämpi kuin pelkoni.

Kehitysmaiden tyttöjen ja naisten auttaminen <3

Kuvat: Kapua ja Kynnys ry




2 kommenttia:

  1. Tiina, olipa hieno kirjoitus. Olen aina ollut sitä mieltä, että kun vaan tarttuu haasteisiin niistä aina saa enemmän kuin ne ottaa! Sitäpaitsi kohtalo tottelee tekemistä. Tsemppiä tähän vuoteen ja sinun matkallesi <3

    VastaaPoista