Hyväntekeväisyyskonsertti Espoon tuomiokirkossa

Kapuavuoteni odotetuin tapahtuma on nyt ohi. Olen saanut olla mukana tekemässä jotain uskomattoman hienoa. Sydän on täynnä lämpöä, rakkautta ja kiitollisuutta, mutta myös haikeutta.

Unelma konsertista syntyi viime syksynä Kallion kirkossa, Kapuan hyväntekeväisyyskonsertissa. Mietin silloin mielessäni, että jos joskun pääsen mukaan Kapuaan, niin hyväntekeväisyyskonsertin järjestäminen olisi se mun juttu. Kirkon penkillä istuessani tiesin minkälaiselta näyttäisi minun järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti. Näin itseni istumassa kauniissa kotikirkossani, Espoon tuomiokirkossa. Ympärilläni penkkirivit olivat täynnä ja Arja Koriseva loi lämpimän tunnelman, joka liikutti ja kosketti. Unelmasta tuli eilen totta.

Tämän konsertin valmistelu on ollut huikea matka. Matka täynnä kauniita muistoja ja ihania hetkiä. Monta kyyneltä on vierähtänyt liikutuksesta. Sydäntä on lämmittänyt ihmisten halu auttaa.

Tammikuun kolmas päivä olin ensimmäisen kerran yhteydessä Arjaan. Kirkkoherra näytti heti vihreää valoa ajatukselleni. Ihana kälyni suunnitteli kauniin mainoksen ja käsiohjelman. DiPrint lahjoitti käsiohjelmat. Läheiset, ystävät, minulle tuntemattomat ihmiset, yhteisöt, yritykset ja seurakunta jakoivat konsertin facebook- tapahtumaa. Länsiväylä lähti mukaan ja mainosti konserttiamme. Samoin teki Helsingin Sanomat. Iskelmäradiossa olin haastateltavana. Ollin ja Salla-siskon kanssa jaoimme yli 1000 mainosta postiluukkuihin ja laitoimme niitä ilmoitustauluille. Perhe ja läheiset tukivat ja kannustivat, kun itseltä meinasi usko loppua.

Konsertti-iltana sytytin tulet kirkon pihalle, kapaukahvila avasi ovensa (kiitos kapuakaverit), Minna Lintukangas saapui laitteineen ja Arja tuli paikalle. Kaikki oli valmista, oli aika avata kirkon ovet yleisölle. Jono oven takana oli jo pitkä.

Perhe ja kapuakaverit olivat auttamassa lipunmyynnissä, lippujen tarkastuksessa ja ihmisten ohjaamisessa oikeille penkkiriveille. Kirkon penkit täyttyivät. Vatsassani oli perhosia. Minun tulisi sanoa muutama sana ennen konsertin alkua, eikä ennestään ollut kokemusta niin suurelle ihmisjoukolle puhumisesta. Olin ihmeen rauhallinen astuessani alttarille. Taisinpa jopa vähän nauttia hetkestä.

Minna saapui ja soitti Bachin Prelude C:n. Arja saapui kirkon pääovesta ja lauloi "Hiljaisen tienoon" kierrellen pitkin kirkkosalia. Arja puhui kauniisti hyvän tekemisestä ja yleisö kiitti minua aplodein konsertin järjestämisestä. Häkellytti, mutta tuntui hyvältä.

Konsertti oli kaunis, koskettava ja liikuttava. Nenäliinoja kaivettiin esille. Arja loi konserttiin tunnelman, jonka olin sisälläni tuntenut Kallion kirkossa vuosi sitten. Silmät kostuvat tätä kirjoittaessani. Olen saanut olla mukana tekemässä hyvää, niin kehitysmaiden tytöille ja naisille kuin konsertin yleisöllekin.

Uni ei meinannut illalla tulla. Oli ihana viipyillä konsertin tunnelmissa. Sydäntä lämmitti ja silmiä kirveli poikiemme sanat "oli kyllä hyvä keikka", "konsertista tuli hyvä mieli".

Lämmin kiitos Arja ja Minna. Teillä on sydän paikallaan.

Sydämellinen kiitos myös mun rakkaalle perheelle ja läheisille. Kiitos, että olitte mukana jakamassa mulle tärkeän illan. Linda sai myös palan illan tunnelmaa videon välityksellä Vaasaan <3.

Kiitos teille kaikille ystäville. Oli sydäntä lämmittävää nähdä teidät kirkon penkeillä. Teidän tuki on korvaamatonta ja teidän ystävyys liikuttaa.

Ja kiitos teille kaikille, joita en ennestään tuntenut. Te olitte osa unelmaani. Te olitte osaltanne tekemässä illasta täydellisen. Sain halauksia konsertin jälkeen myös teiltä ja se lämmitti.

Ja kapuakaverit, te ootte ihania ja rakkaita <3.

Tämä matka on ollut huikea ja jään levollisin mielin nauttimaan tästä tunnelmasta tietäen, että kulman takana odottaa uudet seikkailut <3.

Lastenjatseilla

Tänään sain olla kapuamassa lastenjatseilla Tapiolassa. Voi miten ihana tapahtuma.

Yhdeksältä tapasimme kanssakapuajien, Päivin, Hennan ja Wilman kanssa Espoon kulttuurikeskuksessa. Tupa oli täynnä, kun lastenjatsit alkoivat klo 10

Henna, meidän ihana askartelutäti oli tuonut mukanaan tarvikkeet jazzhenkisten soitinten valmistamiseen. Oli kankaita, jugurttipurkkeja, nappeja, saksia, nauhoja, liimaa, tarroja - siis kaikkea ihanaa, mistä pienet pojat ja tytöt tykkäävät. Ja tykkäs ne isät ja äiditkin <3. Ihana oli nähdä miten isätkin innoissaan liimaili kankaita soittimiin ja yhdessä tekemisen ilo paistoi kaikkien kasvoilta. Askartelupöytä oli suurmenestys :).

Ja kasvomaalaukseen oli jatkuva jono, eikä ihme. Meidän kasvomaalaritäti, Wilma, loihti mitä uskomattomampia luomuksia lasten kasvoille.

 

Päivin kanssa saimme hoitaa myyntitiskiä, jossa pipoja, arpoja, mehua ja nameja myytiin Kapuan hyväksi ja Kapuatietoisuus myös lisääntyi.

Saimme päivän aikana kasvatettua rahavuorta kehitysmaiden tytöille ja naisille, mutta ennen kaikkea saimme hyvän mielen itsellemme ja suomalaisille lapsille ja vanhemmille. Saimme askartelun, kasvomaalauksen ja myynnin lomassa kuunnella ihan loistavaa UkEt-yhtyettä. Lapset helisyttivät omatekemiä soittimiaan musiikin tahdissa ja lauloivat mukana. Ihan oikeita soittimiakin halukkaat pääsivät kokeilemaan.

Oli ihanan lepposa tunnelma - voisko sanoa sellanen "jazzahatava" tunnelma :).

Tällaista hyväntekeväisyys on parhaimmillaan - saa itse hyvän mielen ja samalla saa tehdä hyvää niin suomalaisille kuin kehitysmaidenkin lapsille.

Ihmisten halu auttaa pistää mun pään pyörälle :)

Nyt on vaan pakko tuulettaa. Oon jotenkin hämmentyny, ihmeissäni ja onnellinen kaikista niistä ihmisistä ja yrityksistä, joita olen jo muutaman Kapuakuukauden aikana päässyt kohtaamaan.










Liikkeelle lähtö oli mulla kevyttä ja kaikki palaset lokstahteli paikoilleen ja omat unelmat rupes vaan käymään toteen.

Sitten vastaan tuli muutama vähän raskaampi viikko ja tää Kapuaminenkin on tuntunut jotenkin tahmeelta. Ja niinhän se vaan on, että jos jollain elämänalueella rupeaa tökkimään, niin se vaikuttaa väistämättä kaikkeen.

Mutta sillä hetkellä, kun ymmärtää vapauttaa itsensä mielen hallinnasta, negatiivisuudesta, turhista odotuksista, liiasta yrittämisestä ja paineista niin sitä lähtee lentoon ja silloin rupeaa tapahtumaan - ihmeitä :).

Tänä aamuna se vapautuminen sitten tapahtui ja tänään olen saanut kokea ihan uskomatonta auttamisenhalua ja ihan ventovierailta ihmisiltä.

Lippukauppa teki tarjouksen, johon en ollut ihan tyytyväinen ja päätin kysästä, että voisko sitä vähän vielä viilata, ja vastaus oli "kyllä me voidaan tulla vastaan noiden maksujen kanssa".

Ravintolapäivän astiat olivat vielä hakusessa ja mieleeni tupsahti, että voisin kysästä astiavuorkaamosta, jota olen monissa juhlissa käyttänyt ja vastaus oli "kyllä tuo on mahdollista".

Hyväntekeväisyyskonsertin käsiohjelman painatuksesta olin pyytänyt muutamia tarjouksia joihin olin jo ihan tyytyväinen. Yhtäkkiä tuli kuitenkin mieleen firma, joka oli painanut viime vuoden Kapuakonsertin käsiohjelman. Laitoin nettisivujen kautta kahdeksan aikaan illalla viestiä ja vastaus tuli 10 minuutin kuluttua "eiköhän me voida tuon verran auttaa tuossa projektissa".

Ihan uskomattomia juttuja, jotka pistää mun pään hämmennyksestä sekaisin :).

Kyllä on vaan hienoa olla mukana tässä Kapua- hankkeessa ja huomata, miten moni haluaa auttaa. Niin tutut kuin tuntemattomatkin. Kyllä on vaan niin hyvä mieli <3.

Ja eikö ookkin ihan uskomattoman hienoa, miten asiat rupeaa rullaamaan, kun luottaa ja antaa niiden mennä omalla painollaan - pakottamatta.

Kyllä on huikee fiilis.

Tehtävä, joka on suurempi kuin pelkoni

Pelko yrittää nostaa päätään ja annan sille hetken huomiota. Sydän hakkaa ja mieli rupeaa epäilemään. Onko minusta tähän? Uskallanko? Riitänkö tällaisena? Osaanko? Entä jos epäonnistun? En yritä työntää näitä ajatuksia syrjään. Annan pelkojeni olla ja kuuntelen. Tunnistan tapahtumia joista pelot ovat saaneet alkunsa. Hyväksyn ne, koska ne ovat joskus olleet minulle täyttä totta. Minun ei tarvitse peitellä niitä. Kokemukseni ovat muokanneet minusta ihmisen, joka minun juuri tässä hetkessä kuuluukin olla. Kokemukseni ovat tuoneet minut juuri tähän hetkeen ja valmistelleet minua käsillä olevaan tehtävään.

Pelkoni nostivat päätään, kun oli aika tehdä asioita, jotka veivät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Pelkoni nousivat pintaan, kun oli aika luoda ensimmäiset kontaktit yritysmaailmaan. Lähdin kuitenkin liikkeelle ja ensimmäiset viestit on lähetetty ja ensimmäiset puhelut on soitettu.

Voin tunnustaa olevani itsestäni ylpeä. En pelkästään siksi, että olen saanut ensimmäiset kontaktit luotua, vaan siksi, että olen nähnyt Kapuan tielläni ja olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen. Olen ollut valmis ottamaan vastaan kaikki ne haasteet, jotka tämä vuosi tuo tullessaan. Olen valmis tutustumaan itseeni – pelkoihini ja vahvuuksiini – minuun. Olen valmis myös ottamaan fyysisen haasteen vastaan, joka ei ole aikaisemmin tuntunut itselleni luontaiselta. Käsissäni on jälleen kerran tehtävä, joka saa minut poistumaan tutulta ja turvalliselta polultani. Tehtävä, joka on suurempi ja tärkeämpi kuin pelkoni.

Kehitysmaiden tyttöjen ja naisten auttaminen <3

Kuvat: Kapua ja Kynnys ry

Se iski suoraan sydämeen

Se alkoi eräänä iltana, viime syksynä, kun huomasin Philomela kuoron esiintyvän Kallion kirkossa. Kyseessä oli Kapuan järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti ja vielä syntymäpäivänäni. Mutta mikä ihmeen Kapua? Siitä oli heti otettava selvää.

Ja silloin se iski - ilman varoitusta - äkkiarvaamatta - ihan puun takaa. Sydän hakkasi villisti, kyyneleet täyttivät silmäni ja sumensivat näkökenttäni ja sillä hetkellä tunsin sydämessäni, että tässä se nyt on. Voi hyvänen aika sentään - se on todellakin tässä.

Sydämeni ääntä olen ollut jo jonkin aikaa metsästämässä ja välillä on tuntunut, että osaanko sitä kuunnella ollenkaan tai ymmärränkö sen viestejä. Pienet ja hennot äänet ovat saattaneetkin jäädä mielessä vellovien ajatusten jalkoihin, mutta voi sitä sydämen viisautta ja sitkeyttä - sehän rupeaa jyskyttämään oikein kunnolla, jos ei pienemmät äänet mene perille.

Matkaani olen varmasti tehnyt myös sydäntäni kuunnellen, vaikken ole aina ollut siitä tietoinen. Kummilapset Ugandassa ja muut avustuskohteet ovat olleet askelia, jotka minun on kuulunut ottaa. Ja nyt on seuraavan askeleen vuoro, siitä ei ole epäilystäkään.

Ja niin ne asiat lähtevät rullaamaan. Soitto Mama-Kapualle (Suvi Aarnio), hakemus nettiin, haastatteluun pääsy, etukäteisjoululahjaksi tieto ryhmään pääsystä ja huikea ensimmäinen yhteinen viikonloppu kanssakapuajien kanssa Heinolassa. Kyllä on hieno fiilis.

Mutta mikä se Kapua sitten on?

Kapua on syntynyt yhden naisen halusta tehdä jotain merkittävää. Naisen, joka pitää vuorivaelluksista, uusista paikoista, matkustamisesta ja vapaaehtoisytöstä. Syntyi idea, jolla nämä kaikki saisi yhdistettyä - Kapua.

Kapua kerää siis varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä maailman vuorille. Kapua antaa tavallisille ihmisille mahdollisuuden osallistua kansainväliseen kehitysyhteisytöhön. Osallistujat valitaan avoimen haun kautta ja kapuajat keräävät varoja vuosittain vaihtuvalle hankkeelle.

Varat kanavoidaan kohteisiin luotettavien ja tunnettujen suomalaisten järjestöjen kautta. Tänä vuona kumppanijärjestöinä ovat Plan Suomi, Väestöliitto, Taksvärkki ry ja Kynnys ry.

Ryhmä matkustaa (omalla kustannuksella) tutustumaan avustuskohteisiin ja matkan aikana kohdataan myös hankkeen fyysinen haaste, vuorelle nousu.

Vuoden mittainen seikkailuni Kapua 2015 Bolivia- tiimissä on siis alkanut.

Kuva: Plan