Hyväntekeväisyyskonsertti Espoon tuomiokirkossa

Kapuavuoteni odotetuin tapahtuma on nyt ohi. Olen saanut olla mukana tekemässä jotain uskomattoman hienoa. Sydän on täynnä lämpöä, rakkautta ja kiitollisuutta, mutta myös haikeutta.

Unelma konsertista syntyi viime syksynä Kallion kirkossa, Kapuan hyväntekeväisyyskonsertissa. Mietin silloin mielessäni, että jos joskun pääsen mukaan Kapuaan, niin hyväntekeväisyyskonsertin järjestäminen olisi se mun juttu. Kirkon penkillä istuessani tiesin minkälaiselta näyttäisi minun järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti. Näin itseni istumassa kauniissa kotikirkossani, Espoon tuomiokirkossa. Ympärilläni penkkirivit olivat täynnä ja Arja Koriseva loi lämpimän tunnelman, joka liikutti ja kosketti. Unelmasta tuli eilen totta.

Tämän konsertin valmistelu on ollut huikea matka. Matka täynnä kauniita muistoja ja ihania hetkiä. Monta kyyneltä on vierähtänyt liikutuksesta. Sydäntä on lämmittänyt ihmisten halu auttaa.

Tammikuun kolmas päivä olin ensimmäisen kerran yhteydessä Arjaan. Kirkkoherra näytti heti vihreää valoa ajatukselleni. Ihana kälyni suunnitteli kauniin mainoksen ja käsiohjelman. DiPrint lahjoitti käsiohjelmat. Läheiset, ystävät, minulle tuntemattomat ihmiset, yhteisöt, yritykset ja seurakunta jakoivat konsertin facebook- tapahtumaa. Länsiväylä lähti mukaan ja mainosti konserttiamme. Samoin teki Helsingin Sanomat. Iskelmäradiossa olin haastateltavana. Ollin ja Salla-siskon kanssa jaoimme yli 1000 mainosta postiluukkuihin ja laitoimme niitä ilmoitustauluille. Perhe ja läheiset tukivat ja kannustivat, kun itseltä meinasi usko loppua.

Konsertti-iltana sytytin tulet kirkon pihalle, kapaukahvila avasi ovensa (kiitos kapuakaverit), Minna Lintukangas saapui laitteineen ja Arja tuli paikalle. Kaikki oli valmista, oli aika avata kirkon ovet yleisölle. Jono oven takana oli jo pitkä.

Perhe ja kapuakaverit olivat auttamassa lipunmyynnissä, lippujen tarkastuksessa ja ihmisten ohjaamisessa oikeille penkkiriveille. Kirkon penkit täyttyivät. Vatsassani oli perhosia. Minun tulisi sanoa muutama sana ennen konsertin alkua, eikä ennestään ollut kokemusta niin suurelle ihmisjoukolle puhumisesta. Olin ihmeen rauhallinen astuessani alttarille. Taisinpa jopa vähän nauttia hetkestä.

Minna saapui ja soitti Bachin Prelude C:n. Arja saapui kirkon pääovesta ja lauloi "Hiljaisen tienoon" kierrellen pitkin kirkkosalia. Arja puhui kauniisti hyvän tekemisestä ja yleisö kiitti minua aplodein konsertin järjestämisestä. Häkellytti, mutta tuntui hyvältä.

Konsertti oli kaunis, koskettava ja liikuttava. Nenäliinoja kaivettiin esille. Arja loi konserttiin tunnelman, jonka olin sisälläni tuntenut Kallion kirkossa vuosi sitten. Silmät kostuvat tätä kirjoittaessani. Olen saanut olla mukana tekemässä hyvää, niin kehitysmaiden tytöille ja naisille kuin konsertin yleisöllekin.

Uni ei meinannut illalla tulla. Oli ihana viipyillä konsertin tunnelmissa. Sydäntä lämmitti ja silmiä kirveli poikiemme sanat "oli kyllä hyvä keikka", "konsertista tuli hyvä mieli".

Lämmin kiitos Arja ja Minna. Teillä on sydän paikallaan.

Sydämellinen kiitos myös mun rakkaalle perheelle ja läheisille. Kiitos, että olitte mukana jakamassa mulle tärkeän illan. Linda sai myös palan illan tunnelmaa videon välityksellä Vaasaan <3.

Kiitos teille kaikille ystäville. Oli sydäntä lämmittävää nähdä teidät kirkon penkeillä. Teidän tuki on korvaamatonta ja teidän ystävyys liikuttaa.

Ja kiitos teille kaikille, joita en ennestään tuntenut. Te olitte osa unelmaani. Te olitte osaltanne tekemässä illasta täydellisen. Sain halauksia konsertin jälkeen myös teiltä ja se lämmitti.

Ja kapuakaverit, te ootte ihania ja rakkaita <3.

Tämä matka on ollut huikea ja jään levollisin mielin nauttimaan tästä tunnelmasta tietäen, että kulman takana odottaa uudet seikkailut <3.

Unelmia - suuria unelmia

Uskallan unelmoida, uskallan unelmoida suuria ja uskon unelmiini <3.

Miten uskomattomalta se joka kerta tuntuukaan, kun huomaan, että sehän toimii.

Sain siis ensikosketuksen Kapuaan viime syksynä, Kallion kirkon hyväntekeväisyyskonsertissa. Tuossa kyseisessä konsertissa tuli myös selväksi, että jos joskus pääsen mukaan Kapuamaan, niin hyväntekeväisyyskonsertin järjestäminen on sitten se minun juttuni. Rakastan käydä konserteissa ja päätin, että kerään varoja, tehden asioita, joista itse nautin. Silloin pystyn antamaan itsestäni kaiken ilon ja ihanuuden mikä sisälläni pulppuaa. Silloin asiat voivat tapahtua pakottamatta, omalla painollaan ja omassa tahdissaan - soljuen kuin itsestään. Ja silloin matkani tulee olemaan huima seikkailu, täynnä unohtumattomia hetkiä ja kokemuksia.

Konserttipaikka oli myös kirkkaana mielessäni. Halusin ehdottomasti järjestää konsertin kotiseurakuntani kirkossa - upeassa ja tunnelmallisessa EspoonTuomiokirkossa.

Näin silmissäni myös artistin. Näin artisin, joka säteilee iloa, valoa ja hyvää mieltä. Artistin, joka antaa kaiken esiintyessään. Artistin, joka tekee asioita sydämellään ja jakaa rakkaudellista energiaa ympärilleen. Artisitin, jolle hyväntekeminen on lähellä sydäntä. Artistin, jonka ääni soi lumoavan kauniisti. Artistin, jonka konserteista olin itse päässyt nauttimaan jo vuosikymmenien ajan ja tiesin ettei hän jätä ketään kylmäksi. Artistin, jonka konserteista ihmiset poistuvat hymyillen - ilonpilke silmissä (vaikka silmäkulma on saattanut konsertin aikana myös kostua).

Jo usean kuukauden ajan olen nähnyt tämän kaiken kuvina mielessäni ja tunteena sisälläni, tietäen, että unelmat vaativat toteutuakseen myös tekoja. Mutta miten "helpoilta" nuo teot tuntuvatkaan, kun on kyse omasta unelmasta.

Yhteys kirkkoherra Antti Kujanpäähän, joka "suhtautuu positiivisesti tämän kaltaiseen kansalaisaktiivisuuteen". Sähköpostiviestejä artistin assistentin kanssa. Ja joidenkin viikkojen ja viestien jälkeen, postiini kilahtaa vastaus:

" ... suhtautuu ajatukseen konsertista positiivisesti."

Kiitollisuus täyttää mieleni. Kiitollisuus siitä, että olen osannut kuunnella itseäni, olen uskaltanut unelmoida suuria ja olen uskonut ja luottanut unelmiini. Olen lähtenyt liikkeelle, tekemään tekoja ja kulkemaan kohti unelmaani. Ja syksyllä on sadonkorjuuaika.

Jo ensimmäiset viikot kapuajana ovat näyttäneet, että tämä vuosi tulee olemaan huima seikkailu.