Voi hyvänen aika mikä myyjä löytyi Forumin Scandinavian Outdoorista. Eilen oli aika lähteä ostamaan vaelluskenkiä. Reilu puoli vuotta aikaa Huayna Potosin huiputukseen, joten on kenkien sisäänajon aika. Kapuajakavereilta sain vinkkejä ja netissä tein hintavertailuja ja eikun Stockan parkkiin ja täsmäostoksille Forumiin, niin saattaisi selvitä tunnin ilmaisella parkilla :).
Ja siinä se kaveri seisoi rappusten vieressä ihan lungisti ja kuunteli rauhassa, kun yritin muistella mikäs ihme se kenkien valmistaja ja merkki olikaan, joita olin tullut ostamaan. En muistanut :), mutta myyjän opastuksella ne löytyivät, mutta eivät ne mun matkaan lähteneet.
Reilun tunnin olimme liikkeessä ja pidempäänkin olisin viihtyny, sen verran pätevä kaveri oli meitä palvelemassa. Ihan uskomaton tietämys vaeltamisesta, kengistä, ihmisten jaloista ja muutenkin ihmisen kehosta, läkähdyttävä määrä käveltyjä kilometrejä ja hienoja tarinoita. Olin kyllä vaikuttunut.
Hän myös kuunteli mielenkiinnolla minun tarinaani ja tarpeitani ja halusi löytää minun kunnolleni ja kokemukselleni juuri oikeat jalkineet. Siinä ei hätäilty vaan sain rauhassa tepastella ja tuumailla ja myyjä pysyi luonani koko ajan.
Itse käyn kaupoissa silloin, kun jotain tarvitsen ja meluisat ja musiikilla kyllästetyt kaupat ja kauppakeskukset saavat minut ärsyyntymään. Tämä käynti oli kuitenkin jotain ihan muuta - tästä jäi ihan älyttömän hyvä mieli. Kiitos Jesse!!!
Jessen ohjeitten mukaan pidin kenkiä koko illan sisällä jalassa ja voisin palauttaa ne kauppaan, jos ei tunnu hyviltä.
Kengät tuntuivat kuitenkin mukavilta ja eikun Maarit-siskon kanssa seuraavana päivänä Nuuksioon koeajoon.
Kengäthän oli kuitenkin ensin laitettava kuntoon - rasvattava ja spreijattava.
Ja kaakao termokseen ja reppuun ja kuva vielä ennen lähtöä. Oho, reppu tippui lattialle, mutta eikun ylös ja hymy huulille.
Ja sen jälkeen tutkimaan, että onko se termospullo vielä ehjä. Heh heh - ei se sitten kestänyt lattialle heittoa.
No kaapista löytyi onneksi toinen Airam, vaikkakin vähän pienempi, mutta saa kelvata tähän hätään. Ja Olli keittämään uudet kaakaot. Kyllä nauratti. Ja minä ja sisko sitten matkaan ja Olli jäi siivoamaan sotkuja. Huoltojoukot on meikäläisellä kyllä kunnossa. Kiitos Olli <3.
Nuuksiossa sitten käppäiltiin kolme tuntia ja kahdeksan kilometriä ja olipa kertakaikkisen mukava päivä. Räntää satoi lähtiessä oikein kunnolla ja totesinkin, että tämä taitaa olla nyt se keli, jolloin Huayna Potosin valloittajat lähtevät kävelemään, vaikka kukaan muu ei lähtisi.
Kengät olivat loistavat. Nyt vain Jessen ohjeitten mukaan joka päivä kävelyä, että saan jalkalihakset siihen kuntoon, että selviän näillä vähän kevyimmillä vaelluskengillä Boliviassa. Jessellä oli vankka usko kykyihini ja niin on minullakin :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti