keskiviikko 11. helmikuuta 2015

"Hyvän blogin suola on fotoi ja sopivasti tekstii"


Meidän perheen WhatsApp ryhmässä käytiin keskustelua äitin blogista :).

"Linda on päässy mamsin blogiin"
"no mitäs hittoo - en oo lukenu"
"siin vaan luki jotain sun lihasneuvoi"
"Linda on päässy jo kahteen blogiin, mut niklakselle pisteet siitä, että taidat olla mun ainut lukija"
"kyl mä niitä lueskelen mut nii hitoksen pitkii ettei aina jaksa koko"
"hyvän blogin suola on fotoi ja sopivasti tekstii"
"joo myönnän, että brönsyilen liikaa, mut sut on kyllä mainittu aika alkuvaiheessa"
"jäi kii"
"emmä tota uusint ollu lukenu ollenkaa"
"mä oon lukenu ekast pari rivii ja parist kattonu kuvat"
"rehellinen"
















Viiskymppisen aivotukset eivät siis ihan iske parikymppisiin lapsiin ja tällä kertaa yritän olla brönsyilemättä tekstin kanssa ja laitan enemmän kuvia mukaan :).

Kapaukaverin innoittamana lähdin kokeilemaan mantelikeksejä, Cantuccini alla mandorla, joita ei ole tullut aikaisemmin leivottua eikä myöskään maistettua. Italia on vielä valloittamatta, joka saattaa olla yksi syy tietämättömyyteeni näistä herkuista.

Korianterifarmin ohjetta Maiju suositteli, joten eikun sitä kokeilemaan.






























Taikina oli epämääräistä ja tarttui oikein kunnolla käsiin, joten pötköjen pyörittäminen oli lähes mahdotonta, mutta leivinpaperin avulla pelastuin hermojen menetykseltä.
















Mutta seuraava vaihe koetteli jälleen kerran pinnaa. Pötkylät ohjeen mukaisesti 20 minuuttia uunissa ja sen jälkeen leikkaus, mutta eihän siitä mitään tullu, vaikka Olli teroitti veitset juuri tätä toimepidettä varten. "No sehän on vielä raakaa", neuvoo Olli vierestä ja eikun takaisin uuniin.
















Eipä uuni auttanut, mutta olihan ne leikattava ja työnnettävä takaisin uuniin, kun kerran ohjeessa niin käskettiin.



Kyllä tästä kunnon naurut saa. Jos ette tiedä miltä näiden keksien kuuluu näyttää, niin menkää vilkaisemaan korianterifarmin kuvia :). Tässä kuitenkin lopputulos minun tuotoksistani.
























Ja siis miten tämä kaikki liittyy Kapuaan. No tarkoituksenahan oli viedä keksit työkavereille kahvihuoneeseen ja laittaa keräyslipas viereen, johon halukkaat voisivat antaa lahjoituksen keräykseen. No, näillä kekseillä ei keräyskassaa kartuteta ja täytynee kysyä vähän tipsejä Maijulta ennen seuraavaa yritystä.

Lisämausteen ruuanlaittoon ja leipomiseen tuo vielä se, että tiskikone on hajonnut, tiskialtaita on vain yksi (joten käytämme perinteisiä vateja) ja kuivauskaappia ei meidän keittiöstä löydy :).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti