Elämäni ensimmäinen Ravintolapäivä on takana. Bistro Kapua on tällä erää sulkenut keittiönsä. Väsymys painaa ja päätäkin vähän jomottaa, mutta kyllä on vaan hyvä mieli. Tällä porukalla on niin huikeeta tehdä juttuja yhdessä.
Perjantaina saimme käydä kaupan hyllyiltä poimimassa tarvittavat ainekset keitoksiimme ja kävellä kassan ohi kiitollisina Koivunkylän Citymarketin kauppiaalle. Olli kävi noutamassa 100 henget astiat Astivasta, joka halusi myös lähteä tukemaan Kapua- hankettamme.
Kun raaka-aineet oli jaettu, niin jokainen siirtyi omiin keittiöihinsä valmistelemaan seuraavan päivän tarjottavia. Pilkottiin, pilkottiin ja pilkottiin. Välillä kipastiin kaupassa hakemassa lisää kvinoaa, koska painovirhepaholainen oli päässyt ostoslistaan. Sotkipa Matti tuulispäänä fillarilla läpi Helsingin, jotta Elina pääsisi jatkamaan hommia. Kyllä on hienot kotijoukot meidän tiimillä.
Minä sain osakseni valmistaa jälkkärin meidän brunssille. Eikä se ihan mikä tahansa jälkkäri ollutkaan, vaan sellanen suklaapommi, joka vei niin kielen kun sydämenkin mennessään <3. Kyllä se Jouni Toivanen osaa.
Seitsemältä aamulla Kapuatiimimme kokoontui Väentuvassa. Yönunet olivat jäänet lyhyiksi, mutta se ei tahtia haitannut. Oli kolme tuntia aikaa saada kaikki valmiiksi ennen asiakkaiden tuloa. Hyvällä asenteelle, iloisella mielellä ja selkeällä tehtävänjaolla olimme valmiit klo 10.
Bistro Kapuan löysi yli 70 asiakasta. Saimme vieraaksemme myös 19 henkisen polttariporukan. Meidän Bistrossa oli hyvä meininki. Asiakkaat viihtyivät, nauttivat ruuasta ja halusivat olla mukana tekemässä hyvää. Henkilökunta niin keittiössä kuin salinkin puolella oli ammattitaitoista ja palveluhenkistä. Hymy oli jokaisella herkässä. Meillä oli ihana päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti