Neljä päivää on tullut Boliviassa vietettyä, mutta blogissa on ollut hiljaista. On ollut bloggaaja vähän huonossa hapessa. Hotellihuoneen sänky tuli aika tutuksi parin ensimmäisen päivän aikana.
Lähdin matkaan sillä asenteella, että saan matkalta ne kokemukset, mitkä on minulle tarkoitettu, mutta en kyllä ihan näitä kokemuksia osannut odottaa. Mutta kaikki otetaan vastaan mitä annetaan ja ehkä niiden merkityskin joku hetki aukeaa.
Nyt jo elämä voittaa ja olen pysynyt pystyssä koko tämän päivän ja vielä näin illallakin on virtaa jäljellä. Vahva antibiottikuuri on tehnyt tehtävänsä ja täytyy kyllä kiittää La Pazin lääkäriä, hoitajia ja laborantteja, hienosti ovat koko meidän ryhmää hoitaneet.
Kuulaaksossa pääsin ryhmämme kanssa käymään yhtenä aamupäivänä ja oli kyllä upee paikka.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun pääsimme tutustumaan Planin avustuskohteisiin, mutta itse en mukaan päässyt tartuntavaaran vuoksi. Oli itsestään selvää etten voi lähteä tutustumaan paikkaan, jossa ihmisillä ei ole varaa lääkkeisiin, jos tartunnan saavat. Itku kuitenkin tuli, koska avustuskohteisiin tutustuminen oli itselleni yksi matkan kohokohdista. Huomenna on kuitenkin uusi päivä ja uusi kohde.
Tänään meillä La Paziin jääneillä oli kuitenkin hieno päivä. Seikkailimme paikallisbusseilla, saimme ihailla La Pazin kaupunkia ilmasta käsin ja tulipa koettua sekin, että taksi ei jaksa kuljettaa neljää naista takapenkillä ylämäessä, vaan meidän oli käveltävä mäki ylös :).
Noitamarkkinoilla pääsin myös käymään. Ja voi sitä värien loistia, ihanan ystävällisiä myyjiä ja kojuja vieri vieressä. Hullaannuin ja juoksentelin kojusta toiseen onnellinen hymy kasvoillani. Olipa ihana olla terve ja energinen.
Sähköjohdot ja tolpat on muuten melkosta taidetta. Käsittämätöntä miten se oikee johto voi vikatilanteessa löytyä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti