Joulu on ihmeiden aikaa

Pimeä syksy ja joulun aika on yks mun lempivuodenajoista.

On hämärää, saa sytyttää kynttilöitä, koti on ihanan tunnelmallinen, saa vetää villasukat jalkaan, valot sytytetään pihamaille, saa hiljentää tahtia, voi heittäytyä sohvalle kirjan ja suklaan kanssa, saa valmistella kodin joulua varten, saa nauttia jouluostosten tunnelmasta, Ylioppilaskunnan laulajat, ihania joulutraditioita, joulukranssien tekoa, Hoosianna Espoon tuomiokirkossa, suussasulavia jouluherkkuja, Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas.... listaa voisi jatkaa, mutta tässä muutamia ihanuuksia meidän kaamosajasta.

Joulukuu valikoitui myös mun ja Ollin vihkimisen ajankohdaksi. Joulunaika kun on niin suurta rakkauden aikaa. Vuosittain juhlistamme hääpäiväämme kutsumalla läheisiä ja ystäviä laulamaan joululauluja ja nauttimaan glögistä ja toistemme seurasta. Meidän kaunis, herkkä ja tunnelmallinen häätilaisuutemme, jota vietettiin kotonamme 12.12.12, palautuu tuona kyseisenä päivänä elävänä mieleen <3.

Joulu on myös antamisen, auttamisen ja hyvien tekojen aikaa. Hymy tuntemattomalle jouluruuhkassa, aikaa yksinäiselle, kuppi jouluteetä ystävän seurassa, Joulupuun toiveiden toteuttamista vähävaraisille, läheisten elämän helpottamista, lämpimiä ajatuksia kanssaihmisä kohtaan, saaristolaisleipää ja taatelikakkua joulupakettiin ja niin paljon muuta.

Yksi Joulupuu toiveista löytyi tänä vuonna Espoon tuomiokirkon joulupuusta. Hoitokodissa asuva 70-vuotias Helvi oli toivonut virkattua tai kudottua haritahuivia ja joulukorttikin olisi kiva yllätys. Olli lähti lankakauppaan ja minä pääsin virkkaamaan Helville hartiahuivia kiikkustuolissa. Kyllä oli mieli täynnä iloa ja rakkautta sitä tehdessä <3.

Kapuavuosi on tuonut myös oman mausteensa tämän vuoden joulunalusaikaan. Paljon olemme kanssakapuajien ja teidän kanssa tämän vuoden aikana tehneet. Keräämillämme varoilla tehdään valtavasi hyvää. Loppukiri on meneillään ja 100.000 euron tavoite on edelleen saavutettavissa.

Aloitin tänään joululoman <3. Illalla juodaan Lindan kandikahvit ja pian kaikki lapset saapuvat joulunviettoon. Koti on pian täynnä ihmisiä, elämää, lautapelejä, joululauluja, naurua, laatiokoiden ja kinkun paistoa, piparin tuoksua ja höyryävää glögiä.

Ja tätyy sanoa, että on kyllä aika hieno fiilis olla äiti. Niklas ilmoitti eilen, että kaikki on valmista opiskelujen suhteen ja tänään hän menee anomaan valmistumistaan. Meillä juhlitaan tammikuun puolessa välissä tradenomia <3.

Olen onnellinen ja kiitollinen.

Iloa ja rakkautta teille jokaiselle <3

Hyväntekeväisyyskonsertti Espoon tuomiokirkossa

Kapuavuoteni odotetuin tapahtuma on nyt ohi. Olen saanut olla mukana tekemässä jotain uskomattoman hienoa. Sydän on täynnä lämpöä, rakkautta ja kiitollisuutta, mutta myös haikeutta.

Unelma konsertista syntyi viime syksynä Kallion kirkossa, Kapuan hyväntekeväisyyskonsertissa. Mietin silloin mielessäni, että jos joskun pääsen mukaan Kapuaan, niin hyväntekeväisyyskonsertin järjestäminen olisi se mun juttu. Kirkon penkillä istuessani tiesin minkälaiselta näyttäisi minun järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti. Näin itseni istumassa kauniissa kotikirkossani, Espoon tuomiokirkossa. Ympärilläni penkkirivit olivat täynnä ja Arja Koriseva loi lämpimän tunnelman, joka liikutti ja kosketti. Unelmasta tuli eilen totta.

Tämän konsertin valmistelu on ollut huikea matka. Matka täynnä kauniita muistoja ja ihania hetkiä. Monta kyyneltä on vierähtänyt liikutuksesta. Sydäntä on lämmittänyt ihmisten halu auttaa.

Tammikuun kolmas päivä olin ensimmäisen kerran yhteydessä Arjaan. Kirkkoherra näytti heti vihreää valoa ajatukselleni. Ihana kälyni suunnitteli kauniin mainoksen ja käsiohjelman. DiPrint lahjoitti käsiohjelmat. Läheiset, ystävät, minulle tuntemattomat ihmiset, yhteisöt, yritykset ja seurakunta jakoivat konsertin facebook- tapahtumaa. Länsiväylä lähti mukaan ja mainosti konserttiamme. Samoin teki Helsingin Sanomat. Iskelmäradiossa olin haastateltavana. Ollin ja Salla-siskon kanssa jaoimme yli 1000 mainosta postiluukkuihin ja laitoimme niitä ilmoitustauluille. Perhe ja läheiset tukivat ja kannustivat, kun itseltä meinasi usko loppua.

Konsertti-iltana sytytin tulet kirkon pihalle, kapaukahvila avasi ovensa (kiitos kapuakaverit), Minna Lintukangas saapui laitteineen ja Arja tuli paikalle. Kaikki oli valmista, oli aika avata kirkon ovet yleisölle. Jono oven takana oli jo pitkä.

Perhe ja kapuakaverit olivat auttamassa lipunmyynnissä, lippujen tarkastuksessa ja ihmisten ohjaamisessa oikeille penkkiriveille. Kirkon penkit täyttyivät. Vatsassani oli perhosia. Minun tulisi sanoa muutama sana ennen konsertin alkua, eikä ennestään ollut kokemusta niin suurelle ihmisjoukolle puhumisesta. Olin ihmeen rauhallinen astuessani alttarille. Taisinpa jopa vähän nauttia hetkestä.

Minna saapui ja soitti Bachin Prelude C:n. Arja saapui kirkon pääovesta ja lauloi "Hiljaisen tienoon" kierrellen pitkin kirkkosalia. Arja puhui kauniisti hyvän tekemisestä ja yleisö kiitti minua aplodein konsertin järjestämisestä. Häkellytti, mutta tuntui hyvältä.

Konsertti oli kaunis, koskettava ja liikuttava. Nenäliinoja kaivettiin esille. Arja loi konserttiin tunnelman, jonka olin sisälläni tuntenut Kallion kirkossa vuosi sitten. Silmät kostuvat tätä kirjoittaessani. Olen saanut olla mukana tekemässä hyvää, niin kehitysmaiden tytöille ja naisille kuin konsertin yleisöllekin.

Uni ei meinannut illalla tulla. Oli ihana viipyillä konsertin tunnelmissa. Sydäntä lämmitti ja silmiä kirveli poikiemme sanat "oli kyllä hyvä keikka", "konsertista tuli hyvä mieli".

Lämmin kiitos Arja ja Minna. Teillä on sydän paikallaan.

Sydämellinen kiitos myös mun rakkaalle perheelle ja läheisille. Kiitos, että olitte mukana jakamassa mulle tärkeän illan. Linda sai myös palan illan tunnelmaa videon välityksellä Vaasaan <3.

Kiitos teille kaikille ystäville. Oli sydäntä lämmittävää nähdä teidät kirkon penkeillä. Teidän tuki on korvaamatonta ja teidän ystävyys liikuttaa.

Ja kiitos teille kaikille, joita en ennestään tuntenut. Te olitte osa unelmaani. Te olitte osaltanne tekemässä illasta täydellisen. Sain halauksia konsertin jälkeen myös teiltä ja se lämmitti.

Ja kapuakaverit, te ootte ihania ja rakkaita <3.

Tämä matka on ollut huikea ja jään levollisin mielin nauttimaan tästä tunnelmasta tietäen, että kulman takana odottaa uudet seikkailut <3.

Kapuamatka Boliviassa 5.-21.9.2015

Reilu kahden viikon Bolivianmatka on takana, oli rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yli 30 tunnin kotimatkan jälkeen kentällä olivat vastassa omat rakkaat. Kotona oli ruoka valmiina ja saunaan pääsin rentoutumaan ja jalat hierottiin ja rasvattiin. Luonto oli muuttunut matkan aikana keltaiseksi. Nukuttua tuli 14 tunnin yöunet ja loppu päivä tuli viettyä sohvalla :). Salmonella ja parasiitit saavat odottaa huomiseen. Kyllä on vaan hienoa olla kotona.

Huayna Potosin huiputusta en lähtenyt yrittämään. Joskus pitää olla vahva ja uskaltaa antaa periksi. Kaksi reilu 5000 metrin huippua ja yksi 4950 metrin huippu tuli kavuttua. Jouduin käyttämään kaikki henkiset sekä fyysiset voimavarani, että selvisin noista huipuista. Ilma oli ohutta, antibiottikuuri oli takana, vatsa oli sekaisin koko matkan ajan, päätä jomotti, happi ei meinannut riittää, nenä oli tukossa, jalat eivät meinanneet kantaa, polku oli louhikkoa ja kivikkoa, jokaisella askeleella piti olla skarppina, jalat tärisivät, rotko oli horjahduksen päässä, maisemista ei pystynyt kavutessa nauttimaan, oppaat tsemppasivat, kapuakaverit taputtivat raivokkaasti, kun saavutin huipun viimeisenä, itkin väsymyksetä ja helpotuksesta sekä itseni voittamisesta. Elämäni rankimmat fyysiset ponnistukset ovat nyt takana. Olen ylpeä itsestäni.

Bolivian matka näytti minulle, miten erilaisessa ja eriarvoisessa maailmassa elämmekään. Minun tapani ei kuitenkaan ole se ainut oikea. Onnellinen voi olla, vaikka ei elä länsimaisessa yltäkylläisyydessä. Eämästä voi nauttia tavoittelematta koko ajan jotain lisää. Vähempikin riittää, kun lähellä ovat perhe, suku ja ystävät. Sosiaaliturvaa ei ole, mutta tuki ja turva ovat lähellä. Yhteisöllisyys, ystävällisyys ja halu auttaa näkyy kaikessa.

Meidän matka oli iteslleni ajoittain turhan hektinen. Pidän enemmän hitaasta elämästä ja haluan nauttia kaikilla aisteilla rauhassa. Kahden viikon aikana tapahtui niin paljon, että asioiden käsittely vie vielä pitkään. Olisinko lähtenyt matkaan, jos olisin tiennyt etukäteen mitä kaikkea se tuo tullessaan? Sitä ei voi tietää, mutta tiedän, että tällä Kapuamatkalla tulee olemaan itselleni suuri merkitys - aika näyttää matkan merkityksen ja tarkoituksen.

Kiitos rakkaat kapuajakaverit, kiitos Suvi ja Nora. Teidän kanssa oli hieno tehdä ajoittain raskastakin matkaa. Sain teiltä tukea, turvaa ja tsemppiä jatkaa eteenpäin. Meillä on ihan huikea yhteinen kokemus takana <3.

Kiitos mun omalle perheelle ja muille läheisille. Kiitos tuesta, kannustuksesta ja rakkaudestanne <3.

Kiitos teille kaikille muille, jotka olette Kapuavuodessa ja tällä matkalla olleet mukana. Teidän tuki ja välittäminen on kantanut pitkälle <3.

Tästä on hyvä jatkaa kapuamista täällä kotimaassa.