Maailma kylässä kuvina

Tänä vuonna on tullut tehtyä paljon asioita "ensimmäisen kerran" ja yksi niistä on Maailma kylässä festivaali. Ensi vuoden ajankohta on jo merkattu kalenteriin ja uskon tästä tulevan jokavuotinen perinne. Vuoden päästä maltan ehkä vähän enemmän kierrellä, kun nyt oli kiva seisoskella Kapua ständillä kanssakapuajien kanssa ja jakaa tietoa Kapuasta ja myydän Kapua shopin ihania tuotteita.

Mukava oli myös huomata, miten innoissaan edellisten vuosien kapuajat tulivat meitä tervehtimään ja kertomaan kokemuksistaan. Kyllä se vaan niin taitaa olla, että kerran kapuaja aina kapuaja :).

 

Villillä ruokakurssilla

Tänään vietin päivän Järvenpäässä, Villiruokakurssilla. Ihana ilma, ihana luonto, uusia villiyrttituttavuuksia, kokkausta ja ruokailua puutarhassa, vihermehua, villiyrttisalaattia, nokkos-kuusenkerkkä-pestoa, maitohorsma"parsaa", peltokanankaali-pastaa ja jälkkäripirtelö voikukista. Ja kaikki oli ihan uskomattoman herkullista. Tai no, se vihermehu oli mulle ehkä vähän liian tymäkkää :).

Villiyrttien ja niistä valmistettavien ruokien saloihin meidät johdatti Jouni Toivanen ja Heikki Ruusunen. Ihanat vetäjät :).

Ensikosketuksen villiyrtteihin sain viime keväänä, Raija ja Jouko Kivimetsän kurssilla. Ja oon mä kyl tainnu vähän villiintyä noihin luonnon vihreisiin herkkuihin. Päivä on ihana alottaa keräämällä vihreät rikastuttajat aamupirtelön joukkoon. Siinä mieli lepää ja keho kiittää.

Jounin ja Heikin kurssilta lähdin hakemaan uusia kasvituttavuuksia ja vinkkejä miten niitä voisi paremmin hyödyntää keittiössä. Ja sain mitä tilasin :). Löytyi monta uutta kasvia, jotka olin jo bongannut omalta pihalta, mutta en ollut uskaltanut kerätä. Ja se ruokapuoli - huh huh mitä makuelämyksiä. Voiskohan olla mahdollista, että innostuisin pikkasen tosta ruuanlaitosta näitten villiyrttien avulla. Peltokanankaali-pastaa vois perheelle joku päivä vaikka tarjota.

Joka kerta kun lähden luonnon helmaan, oon kyllä yhtä mykistyny äitimaan tarjoamista rikkauksista. Tunnistan vasta pienen murto-osan kaikesta tarjonnasta ja niiden käyttö meidän keittiössä on vasta lasten kengissä, mutta onpa ihanaa, että meillä on edelläkävijöitä, jotka jakavat auliisti tietojaan kursseilla ja kirjojen sivuilla. Kiitos Jouni ja Heikki!

Bistro KAPUA

Elämäni ensimmäinen Ravintolapäivä on takana. Bistro Kapua on tällä erää sulkenut keittiönsä. Väsymys painaa ja päätäkin vähän jomottaa, mutta kyllä on vaan hyvä mieli. Tällä porukalla on niin huikeeta tehdä juttuja yhdessä.

Perjantaina saimme käydä kaupan hyllyiltä poimimassa tarvittavat ainekset keitoksiimme ja kävellä kassan ohi kiitollisina Koivunkylän Citymarketin kauppiaalle. Olli kävi noutamassa 100 henget astiat Astivasta, joka halusi myös lähteä tukemaan Kapua- hankettamme.

Kun raaka-aineet oli jaettu, niin jokainen siirtyi omiin keittiöihinsä valmistelemaan seuraavan päivän tarjottavia. Pilkottiin, pilkottiin ja pilkottiin. Välillä kipastiin kaupassa hakemassa lisää kvinoaa, koska painovirhepaholainen oli päässyt ostoslistaan. Sotkipa Matti tuulispäänä fillarilla läpi Helsingin, jotta Elina pääsisi jatkamaan hommia. Kyllä on hienot kotijoukot meidän tiimillä.

Minä sain osakseni valmistaa jälkkärin meidän brunssille. Eikä se ihan mikä tahansa jälkkäri ollutkaan, vaan sellanen suklaapommi, joka vei niin kielen kun sydämenkin mennessään <3. Kyllä se Jouni Toivanen osaa.

Seitsemältä aamulla Kapuatiimimme kokoontui Väentuvassa. Yönunet olivat jäänet lyhyiksi, mutta se ei tahtia haitannut. Oli kolme tuntia aikaa saada kaikki valmiiksi ennen asiakkaiden tuloa. Hyvällä asenteelle, iloisella mielellä ja selkeällä tehtävänjaolla olimme valmiit klo 10.

Bistro Kapuan löysi yli 70 asiakasta. Saimme vieraaksemme myös 19 henkisen polttariporukan. Meidän Bistrossa oli hyvä meininki. Asiakkaat viihtyivät, nauttivat ruuasta ja halusivat olla mukana tekemässä hyvää. Henkilökunta niin keittiössä kuin salinkin puolella oli ammattitaitoista ja palveluhenkistä. Hymy oli jokaisella herkässä. Meillä oli ihana päivä.