Lastenjatseilla

Tänään sain olla kapuamassa lastenjatseilla Tapiolassa. Voi miten ihana tapahtuma.

Yhdeksältä tapasimme kanssakapuajien, Päivin, Hennan ja Wilman kanssa Espoon kulttuurikeskuksessa. Tupa oli täynnä, kun lastenjatsit alkoivat klo 10

Henna, meidän ihana askartelutäti oli tuonut mukanaan tarvikkeet jazzhenkisten soitinten valmistamiseen. Oli kankaita, jugurttipurkkeja, nappeja, saksia, nauhoja, liimaa, tarroja - siis kaikkea ihanaa, mistä pienet pojat ja tytöt tykkäävät. Ja tykkäs ne isät ja äiditkin <3. Ihana oli nähdä miten isätkin innoissaan liimaili kankaita soittimiin ja yhdessä tekemisen ilo paistoi kaikkien kasvoilta. Askartelupöytä oli suurmenestys :).

Ja kasvomaalaukseen oli jatkuva jono, eikä ihme. Meidän kasvomaalaritäti, Wilma, loihti mitä uskomattomampia luomuksia lasten kasvoille.

 

Päivin kanssa saimme hoitaa myyntitiskiä, jossa pipoja, arpoja, mehua ja nameja myytiin Kapuan hyväksi ja Kapuatietoisuus myös lisääntyi.

Saimme päivän aikana kasvatettua rahavuorta kehitysmaiden tytöille ja naisille, mutta ennen kaikkea saimme hyvän mielen itsellemme ja suomalaisille lapsille ja vanhemmille. Saimme askartelun, kasvomaalauksen ja myynnin lomassa kuunnella ihan loistavaa UkEt-yhtyettä. Lapset helisyttivät omatekemiä soittimiaan musiikin tahdissa ja lauloivat mukana. Ihan oikeita soittimiakin halukkaat pääsivät kokeilemaan.

Oli ihanan lepposa tunnelma - voisko sanoa sellanen "jazzahatava" tunnelma :).

Tällaista hyväntekeväisyys on parhaimmillaan - saa itse hyvän mielen ja samalla saa tehdä hyvää niin suomalaisille kuin kehitysmaidenkin lapsille.

Tyttöenergiaa

Meidän ihana, viiden "mamman" porukka kokoontui edellisen kerran Myrskymäessä havupallojen- ja kranssien merkeissä. Siis edellisestä yhteisestä tapaamisestamme oli kulunut liian monta kuukautta.

Eilen saimme viettää illan yhdessä <3.

Oli niin paljon puhuttavaa, että kuvien ottaminen unohtui ja tässä olevat kuvat ovatkin edellisestä tapaamisestamme :).

Skoolasimme kultahippuskumppa laseissamme ja katselimme toisiamme. Jälleennäkemisen riemu oli suuri - jokaista piti katsoa oikein kunnolla ja rauhassa ja tunsin ihanan läikähdyksen sydämessä.

Näiden kahden tapaamisen välissä meidän kaikkien elämässä oli tapahtunut paljon.

... kahden tytön matka Thaimaahan, yhden tytön 60-vuotis syntymäpäivä, kahden tytön Santiago de Compostela vaellus, yhden tytön 25-vuotis hääpäivä ja matka Ventesiaan, toisen tytön 60-vuotis syntymäpäivä, tieto yhden tytön tulevasta famo-roolista ja niin paljon muuta.

Minä olin saanut tiedon Kapuamaan pääsystä ja pääsin hehkuttamaan sitä ensimmäisen kerran rakkaille ystävilleni. Ja mikä ihana tunne, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka kuuntelivat kiinnostuneina ja olivat aidosti läsnä. He iloitsivat puolestani siitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan. Tiskirättiprojektini sai ihanan vastaanoton ja kalentereihin merkittiin Arjan tuleva hyväntekeväisyyskonsertti. Tiedän, että nämä rakkaat ovat tukenani Espoon tuomiokirkossa lokakuussa. Tunsin olevani omieni joukossa - ympärilläni oli ihmisiä, joista välittyi hyväksyminen, välittäminen ja rakkaus.

Tiedän, että on erilaisia uskomuksia tyttöporukoista ja tyttöjen välisistä suhteista, mutta voin ilokseni todeta, että niiden ei tarvitse pitää paikkaansa. Me tytöt voimme kumota ne. Me voimme luoda uusia uskomuksia omilla teoillamme ja valinnoillamme.

Me voimme tukea ja kannustaa toisiamme. Voimme puolustaa, rohkaista ja arvostaa toisiamme. Voimme hyväksyä itsemme ja toisemme juuri sellaisina kuin olemme. Voimme tukea toisiamme vaikeina hetkinä ja auttaa toisiamme nousemaan pystyyn, jos horjahdamme tai kaadumme. Voimme iloita toistemme onnistumisista ja saavutuksista. Voimme nähdä toistemme sisäisen kauneuden ja hyvyyden ja rakastaa toisiamme.

Minä olen saanut kokea tätä kaikkea - olen kiitollinen, siunattu ja rakastettu.

Meissä tytöissä on valtava voima ja energia ja voimme jakaa tätä energiaa ympärillemme. Meidän rakkaudella siirrämme vuoria <3.

EnkeliJumalatarilta

Eilen koitti päivä, joka sai alkunsa viime marraskuussa. Silloin tuli tunne, että pitää kirjoittaa Kirsille viesti ja sen viestin myötä olen saanut kokea niin suurta kiitollisuutta, iloa ja rakkautta, jota on vaikea sanoilla selittää <3.

Hetki viestini lähetyksen jälkeen, sain postin, jossa Kirsi kertoi kevään EnkeliJumalaltar- kiertuneen paikkakunnat. Ja en ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Espoo oli yksi paikkakunnista ja minun nimeni oli siinä perässä <3. Itkin ja nauroin - olin hämmentynyt, onnellinen, kiitollinen ja tunsin itseni etuoikeutetuksi ja siunatuksi. Miten tämä voi olla mahdollista, miten minä voin saada osakseni näin suuren kunnian, miten juuri minut on valittu järjestämään EnkeliJumalatar-ilta?

Mutta kyllä se vaan oli mahdollista, omista epäilyistä ja ihmettelyistä huolimatta :). Ihmeitä tapahtuu joka hetki, kun on sydän avoimena niitä vastaanottamaan <3.

Kun ilmoittautuminen iltaamme alkoi 1.12 klo 10:00, niin sain samantien kymmeniä viestejä postiini. Miten ihanalta tuntuu, että on niin paljon ihmisiä, jotka haluavat kulkea henkisellä polulla, sydäntään kuunnellen.

Kuva: Kirsi Ranto















Sain valmistella kotiamme vastaanottamaan siunauksen ja illan EnkeliJumalattaret. Siivosimme. Pidin ovet avoimina, päästäen kevään sisään tuulettamaan nurkkien seisahtuineta energioita. Polttelin kynttilöitä. Soitin ihanaa rauhoittavaa ja rentouttavaa musiikkia. Olohuone sai uuden sisustuksen. Järjestin 14 hengelle istumapaikat rinkiin ja keskelle pöydän, johon Kirsi saisi luoda meille alttarin. Saunoin, tein suolakuorinnan ja puin enkelimäisen mekon päälleni :).

Ja Kirsi saapui halaten - tuoden mukanaan liikutuksen, lämmön ja rakkauden. Ja niin saapuivat vieraatkin - onnellisina ja kiitollisina, että olivat mukaan mahtuneet. Kotimme täyttyi rakkaudesta.

Iltamme oli niin kaunis. Hiljennyimme. Kuulimme Kirsin matkasta naiseuden lähteelle - omaan voimaan. Kuulimme siitä, miten tärkeää meidän naisten on tunnistaa feminiinisyytemme, oma voimamme ja pysyä omassa voimassamme. Hyväksyä itsemme, tuoden rohkeasti esille se mitä olemme, niin sanoin, teoin kun omalla säteilylläkin. Kehoa ja sydäntä kuunnellen voimme nauttia joka hetkestä, tietäen, että kaiken mitä elämä tiellemme tuo, on meille tarkoitettu. Voimme kulkea vastustelematta, tutustua itseemme ja naiseuteemme, maskuliinista energiaa unohtamatta. Voimme nauttia juuri tästä hetkestä - sielun polustamme.

Pääsimme Kirsin johdattamana tutustumaan omaan sisäiseen voimaamme. "Matkamme" jälkeen ympärilläni istui onnellisia, omassa voimassa olevia naisia <3. Pääsimme myös osalliseksi tulkinnoista, jotka Kirsi meille kaikille teki. Koimme liikutuksen kyyneliä, koimme oivalluksia ja saimme vahvistusta omille sisäisille viesteillemme.

Mikä ilta - mikä energia - mikä ilo - mikä lämpö - mikä hyväsyminen - mikä onni - mikä RAKKAUS.

Kiitos, kiitos, kiitos <3.

Tänä aamuna pääsin vielä meditoimaan ihanissa tunnelmissa, kun tuolit sekä alttaripöytä kukkineen olivat olohuoneessa paikoillaan.