Reilu kahden viikon Bolivianmatka on takana, oli rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yli 30 tunnin kotimatkan jälkeen kentällä olivat vastassa omat rakkaat. Kotona oli ruoka valmiina ja saunaan pääsin rentoutumaan ja jalat hierottiin ja rasvattiin. Luonto oli muuttunut matkan aikana keltaiseksi. Nukuttua tuli 14 tunnin yöunet ja loppu päivä tuli viettyä sohvalla :). Salmonella ja parasiitit saavat odottaa huomiseen. Kyllä on vaan hienoa olla kotona.
Huayna Potosin huiputusta en lähtenyt yrittämään. Joskus pitää olla vahva ja uskaltaa antaa periksi. Kaksi reilu 5000 metrin huippua ja yksi 4950 metrin huippu tuli kavuttua. Jouduin käyttämään kaikki henkiset sekä fyysiset voimavarani, että selvisin noista huipuista. Ilma oli ohutta, antibiottikuuri oli takana, vatsa oli sekaisin koko matkan ajan, päätä jomotti, happi ei meinannut riittää, nenä oli tukossa, jalat eivät meinanneet kantaa, polku oli louhikkoa ja kivikkoa, jokaisella askeleella piti olla skarppina, jalat tärisivät, rotko oli horjahduksen päässä, maisemista ei pystynyt kavutessa nauttimaan, oppaat tsemppasivat, kapuakaverit taputtivat raivokkaasti, kun saavutin huipun viimeisenä, itkin väsymyksetä ja helpotuksesta sekä itseni voittamisesta. Elämäni rankimmat fyysiset ponnistukset ovat nyt takana. Olen ylpeä itsestäni.
Bolivian matka näytti minulle, miten erilaisessa ja eriarvoisessa maailmassa elämmekään. Minun tapani ei kuitenkaan ole se ainut oikea. Onnellinen voi olla, vaikka ei elä länsimaisessa yltäkylläisyydessä. Eämästä voi nauttia tavoittelematta koko ajan jotain lisää. Vähempikin riittää, kun lähellä ovat perhe, suku ja ystävät. Sosiaaliturvaa ei ole, mutta tuki ja turva ovat lähellä. Yhteisöllisyys, ystävällisyys ja halu auttaa näkyy kaikessa.
Meidän matka oli iteslleni ajoittain turhan hektinen. Pidän enemmän hitaasta elämästä ja haluan nauttia kaikilla aisteilla rauhassa. Kahden viikon aikana tapahtui niin paljon, että asioiden käsittely vie vielä pitkään. Olisinko lähtenyt matkaan, jos olisin tiennyt etukäteen mitä kaikkea se tuo tullessaan? Sitä ei voi tietää, mutta tiedän, että tällä Kapuamatkalla tulee olemaan itselleni suuri merkitys - aika näyttää matkan merkityksen ja tarkoituksen.
Kiitos rakkaat kapuajakaverit, kiitos Suvi ja Nora. Teidän kanssa oli hieno tehdä ajoittain raskastakin matkaa. Sain teiltä tukea, turvaa ja tsemppiä jatkaa eteenpäin. Meillä on ihan huikea yhteinen kokemus takana <3.
Kiitos mun omalle perheelle ja muille läheisille. Kiitos tuesta, kannustuksesta ja rakkaudestanne <3.
Kiitos teille kaikille muille, jotka olette Kapuavuodessa ja tällä matkalla olleet mukana. Teidän tuki ja välittäminen on kantanut pitkälle <3.
Tästä on hyvä jatkaa kapuamista täällä kotimaassa.
